Vetoomus

06.02.2014
Nimien keruu on loppunut.

VETOOMUS EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIEHELLE

 

Pyydämme, että Eduskunnan oikeusasiamies toteaisi työsuojeluviranomaisen menettelyn lainvastaiseksi ja ryhtyisi tarvittaviin käytettävissään oleviin toimenpiteisiin asian lailliseen tilaan saattamiseksi.

 

Jokainen ymmärtää, mitä tarkoittaa perustuslain 22 §:n säännös ”Julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen”. Sen tarkoitus käy täysin selvästi ilmi tuosta säännöksestä. Jokainen ymmärtää myös, että pykälän sanamuoto ”on turvattava” on ehdoton, eikä se jätä vähäisintäkään sijaa viranomaisen harkinnalle. Pykälän esitöistä käy ilmi, että tuo velvoite edellyttää julkiselta vallalta aktiivisia toimia perus- ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi. Tuo puolestaan tarkoittaa, että viranomaisen on turvattava asiakkaansa perus- ja ihmisoikeudet omasta aloitteestaan, vaikka asiakas ei olisi osannut niitä vaatiakaan.

Koska laki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta (valvontalaki) on tullut voimaan perustuslain voimaan tulon jälkeen, ei se voi olla ristiriidassa perustuslain kanssa. Lakivaliokunnan lausunnon (LaVL 9/1998 vp) mukaan perustuslain 106 §:ssä tarkoitettu "ilmeinen ristiriita" ei vallitse perustuslain ja tavallisen lain välillä, vaan perustuslain ja lain säännöksen soveltamisen välillä. Nykyisen käytännön mukaan valvontalakia sovelletaan työsuojeluviranomaisessa koko maassa mm. epäasiallista kohtelua ja syrjintää koskevien asioiden käsittelyssä siten, että se on jyrkässä ristiriidassa ainakin perustuslain 21 §:n ja EIS 6 artiklan kanssa, koska menettely ei turvaa pääsyä tuomioistuimeen oikeuksia ja velvollisuuksia koskevissa asioissa. Siten valvontalain soveltaminen on myös vastoin perustuslain 22 §:n säännöstä. Samalla se loukkaa kansalaisten oikeutta luottaa viranomaiseen, sillä perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan ”Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.”

 

Työturvallisuuslain 28 §:n tarkoittama työntekijän terveydelle haittaa tai vaaraa aiheuttava häirintä tai muu epäasiallinen kohtelu ja mm. yhdenvertaisuuslain 6 §:n tarkoittama syrjintä ovat perustuslain 21 §:n tarkoittamia oikeuksia ja velvollisuuksia koskevia asioita. Syrjimätön ja yhdenvertainen kohtelu on perustuslain 6 §:n turvaama perusoikeus ja EIS 14 artiklan (eräin rajoituksin) turvaama ihmisoikeus. Edellä mainittu epäasiallinen kohtelu voi olla myös perustuslain 7.2 §:n ja EIS 3 artiklan tai PL 10.1 §:n ja EIS 8 artiklan vastaista. Kyseessä ovat siis jokaiselle kuuluvat perus- ja ihmisoikeudet.

Koska perustuslain turvaamien perusoikeussäännösten esikuvana on ollut Euroopan ihmisoikeussopimus (EIS), on johtoa mainitsemieni perusoikeuksien tulkinnalle haettava Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) ratkaisukäytännöstä, josta seuraavassa muutamia esimerkkejä.

EIS 3 artiklaa koskevasta ratkaisusta: ”EIT:n oikeuskäytännön mukaan kohtelu oli halventavaa silloin, kun se herätti uhrissa pelon, hädän ja alemmuuden tunteita, jotka olivat omiaan nöyryyttämään ja halventamaan häntä ja mahdollisesti murtamaan hänen fyysisen tai henkisen vastarintansa tai saamaan hänet hänen tahtonsa tai omantuntonsa vastaisiin tekoihin” Magnus Gafgen-tapaus, 30.06.2008. Tuollainen kohtelu tulee kysymykseen lähes aina kun työnantaja ei tekaistuja syitä esittäen ryhdy käytettävissään olevin keinoin toimenpiteisiin työntekijän terveydelle haittaa aiheuttavan häirinnän poistamiseksi.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) totesi Morley-tapausta koskevassa päätöksessään 05.10.2004, että ”mielenterveyttä tuli pitää yksityiselämän olennaisena osana. EIS 8 artikla suojasi henkilön identiteettiä ja persoonallista kehitystä sekä suhteiden perustamista ja kehittämistä muiden ihmisten ja ulkopuolisen maailman kanssa. Mielenterveyden säilyttäminen oli välttämätön edellytys, jotta yksityiselämän suojasta voitiin nauttia tehokkaasti.”

”EIT totesi, että vaikka kohtelu ei ollut niin kovaa kuin EIS 3 artiklassa edellytettiin, se saattoi silti rikkoa EIS 8 artiklan takaamaa yksityiselämän suojaa riippuen fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen kohdistuvista vaikutuksista. Mielenterveys kuului henkiseen koskemattomuuteen liittyen olennaisena osana yksityiselämään”, Paramsothy-tapaus (10.11.2005). Epäasiallisesti ja/tai syrjivästi kohdellulle aiheutuu lähes aina masennusta tai stressihäiriöitä, jotka Kelan mukaan ovat mielenterveyden häiriöitä.

Edellä esitetyn perusteella on täysin selvää, että kysymys on perustuslain 21 §:n tarkoittamista oikeuksia ja velvollisuuksia koskevista asioista eli hallintoasioista. Kun puhutaan velvollisuuksista, tarkoitetaan sillä oikeuskirjallisuuden mukaan sitä, mihin kansalaisen on noudatettavan säännöstön mukaan velvollisuus ”alistua”.

Korkein hallinto-oikeus perustelee päätöstään KHO:2008:25 mm., että ”Perustuslain tarkoituksena on turvata jokaiselle mahdollisuus säännönmukaiseen muutoksenhakukeinoon eli valitukseen silloin, kun kysymys on muutoksenhakijan perustuslain 21 §:n 1 momentissa tarkoitetuista oikeuksista ja velvollisuuksista”. Toisin sanoen valitusoikeus ja pääsy tuomioistuimeen oikeuksia ja velvollisuuksia koskevissa asioissa on perusoikeus, ja se on myös EIS 6 artiklan takaama ihmisoikeus.

Perusoikeus ja ihmisoikeus valittaa oikeuksia ja velvollisuuksia koskevissa asioissa eli hallintoasioissa ei toteudu työsuojeluviranomaisessa, koska tuollaiset asiat ratkaisee tarkastuskertomuksella valvontalain tarkoittama tarkastaja. Valvontalakia koskevan hallituksen esityksen (HE 94/2005 vp) yksityiskohtaisissa 2 §:n perusteluissa todetaan, että ”Tarkastajalla tarkoitettaisiin työsuojelupiirissä valvonta- ja tarkastustehtävissä toimivaa virkasuhteista henkilöä, jota ei kuitenkaan pidetä työsuojeluviranomaisena”. On täysin selvää, että hallintoasioita ei voi ratkaista tarkastuskertomuksella, vaan viranomaisen tulee ratkaista ne hallintopäätöksellä, josta voi valittaa. Sitä edellyttää valvontalain 3.2 § ja ennen kaikkea perustuslain 21 §:n oikeusturvasäännös.

Kun kysymys on työntekijän terveyden ja jopa elämisen säilyttämisen edellytyksistä ja pääsystä tuomioistuimeen oikeuksia ja velvollisuuksia koskevissa asioissa, on kyse perustuslain 124 §:n tarkoittamista merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältävistä tehtävistä, joita saman pykälän mukaan voidaan antaa vain viranomaiselle. On täysin yksiselitteistä, että tuollaisia asioita ei voi ratkaista tarkastaja, jota ei valvontalain esitöiden mukaan pidetä työsuojeluviranomaisena.

 

Etelä-Suomen aluehallintoviraston (ESAVI) 11.4.2012 päivätyn raportin mukaan http://www.tyosuojelu.fi/upload/Raportti_TYHY_valvonta_2011.pdf  viimeisen viiden vuoden aikana Uudenmaan työsuojelupiiriin (2007-2009) ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston (ESAVI) työsuojelun vastuualueelle (2010-2011) on tullut yhteensä noin 1800 asiakasaloitteista yhteydenottoa häirinnästä tai muusta epäasiallisesta kohtelusta. Niistä yhdessätoista (11) tapauksessa (0,6 %) työsuojeluviranomainen on tehnyt ilmoituksen poliisille esitutkintaa varten. Olivatko 99,4 % yhteydenotoista turhia, kun ottaa huomioon todellisessa hädässä olevien ihmisten kynnyksen lähteä hakemaan apua työsuojeluviranomaiselta? ESAVIn toimialueella on 1,1 miljoonaa työllistä eli noin 40 % koko maan työllisistä.

On täysin mieletöntä, että tarkastajat, joilla tuskin monellakaan on minkäänlaisia opintoja juridiikasta tai perehtyneisyyttä lakien esitöihin tai oikeuskirjallisuuteen, ratkaisevat työntekijän oikeuksia ja velvollisuuksia koskevat hallintoasiat tarkastuskertomuksella, josta ei käytännössä voi valittaa. Tosin hallintolainkäyttölain 4 ja 5.1 pykälien mukaan päätöksellä, josta saa valittaa, tarkoitetaan toimenpidettä, jolla hallintoasia on ratkaistu tai jätetty tutkimatta. Ja saman lain 6.1 §:n mukaan ”Päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa”. 

Siis lain mukaan myös tarkastuskertomuksesta voi valittaa, jos sillä on ratkaistu hallintoasia. Ongelmana on, että tarkastuskertomukseen ei ole annettu valitusosoitusta, eivätkä hallinto-oikeudet ole tutkineet niitä vähiä valituksia, joita tarkastuskertomuksista on tehty tuollaisissa tapauksissa. Siten myöskään tarkastajan tekemät lakien tulkinnat eivät pääse tuomioistuinten tutkittavaksi.

Eräässä tapauksessa työturvallisuuslain 28 §:n tarkoittamaa häirintää koskevan asian ratkaisi tarkastaja, jonka koulutus työsuojeluviranomaiselta saadun tiedon mukaan oli lääkintävoimistelijan tutkinto ja työterveyshuollon erikoistumisopinnot. Emme suinkaan väheksy itse koulutusta, mutta selvästikään hänellä ei ollut riittävää juridista osaamista ratkaista asia, eikä hän olisi edes voinut sitä tehdä, koska ratkaisu edellytti rikosoikeudellisen näytön arviointia, joka ylimpien laillisuusvalvojien mukaan kuuluu syyttäjälle (esim. apulaisoikeusasiamiehen ratkaisu dnro 1753/4/08 (1.12.2009) ja apulaisoikeuskanslerin ratkaisu Dnro 298/1/04 (2.5.2006). Silti hänen ratkaisunsa, jonka mukaan työnantaja ei ollut menetellyt työturvallisuuslain vastaisesti, vaikka palkansaaja oli sairastunut työnantajan menettelyn seurauksena, jäi elämään totuutena.

Samassa tapauksessa työsyrjintää koskevaa asiaa ei otettu edes valvonnan kohteeksi. Työsuojeluviranomainen vaati syrjinnän tutkittavaksi ottamiselta samoja näyttöjä kuin tuomioistuin vaatii langettavan tuomion antamiselta. Siis tarkastajilla ei ole vähäisintäkään laintuntemusta ja osaamista. Ja vaikka tarkastat tuntisivatkin lainsäädännön, niiden esityöt ja niitä koskevan oikeuskirjallisuuden, eivät he uskalla poiketa työsuojeluviranomaisen kannasta. Muutoinhan heistä itsestään tulisi kiusattuja, ja ennen kuin huomaavatkaan, heidät irtisanotaan luottamuspulan vuoksi. Tuollainen menettely on hyvin yleistä.

Noihin ratkaisuihin tukeutui myös poliisi päättäessään, että asianomistajan tekemän tutkintapyynnön perusteella ei aloiteta esitutkintaa. Työnantaja piti asianomistajan väitteitä epäasiallisesta ja syrjivästä kohtelusta valheellisina tarkastajan ja poliisin ratkaisujen perusteella. Irtisanoessaan asianomistajan, työnantaja piti noiden väitteiden esittämistä tahallisena tarkoituksena mustamaalata työnantajaa, mikä oli pääasiallinen irtisanomisperuste.

 

Kesällä 2012 Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue lähetti asiakkaalleen vastaukseksi nimeämänsä sähköisen kirjeen, jonka oli ratkaissut johtaja Kaarina Myyri-Partanen ja esittelijänä oli lakimies Tanja Välke. Tuossa kirjeessä todettiin, että ”Näin ollen, jos työnantaja on todistettavasti saanut tiedon työntekijänsä kokemasta epäasiallisesta kohtelusta ja ryhtynyt selvittämään asiaa, ei työsuojeluviranomainen pääsääntöisesti ryhdy asiassa valvontatoimenpiteisiin, koska 28 §:n mukaista laiminlyöntiä ei ole havaittavissa, jos työnantaja on ryhtynyt tilannetta selvittämään”.

Kuitenkin työturvallisuuslain 28 §:n mukaan ”Jos työssä esiintyy työntekijään kohdistuvaa hänen terveydelleen haittaa tai vaaraa aiheuttavaa häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua, työnantajan on asiasta tiedon saatuaan käytettävissään olevin keinoin ryhdyttävä toimiin epäkohdan poistamiseksi”. Siis ei riitä, että ”työnantaja on ryhtynyt tilannetta selvittämään”, kuten työsuojeluviranomainen kirjeessään väittää, vaan lain mukaan työnantajan on käytettävä (kaikkia) käytettävissään olevia keinoja epäkohdan poistamiseksi. Työnantajan käytettävissä olevista keinoista lievin on suullinen huomautus. Mutta kun kyseessä on jonkun terveydelle haittaa tai vaaraa aiheuttavasta menettelystä, ei tuo keino ole riittävä. Lähinnä kysymykseen tulee kirjallinen varoitus, jonka noudattaminen pitää aloittaa välittömästi. Varoitukseen pitää sisältyä ne seuraamukset, jotka voivat tulla kysymykseen varoituksen laiminlyönnistä. Työnantajan viimeinen käytettävissään oleva keino saada epäkohta poistetuksi, on epäkohdan aiheuttajan irtisanominen. Kun kysymys on työntekijän terveydestä, on työnantajan toimittava viivytyksettä. Jos työnantaja ei ole toiminut, niin mitä pitempi aika on siitä kun työnantaja sai asian tietoonsa, sitä selvempää on, että työnantaja ei ole noudattanut työturvallisuusmääräyksiä.

Rikoslain 47 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan ”Työnantaja tai tämän edustaja, joka tahallaan tai huolimattomuudesta… 2) aiheuttaa työturvallisuusmääräysten vastaisen puutteellisuuden tai epäkohdan taikka mahdollistaa työturvallisuusmääräysten vastaisen tilan jatkumisen laiminlyömällä valvoa työturvallisuusmääräysten noudattamista alaisessaan työssä…”. On täysin selvää, että näennäiset toimet, jotka sallivat epäasiallisen kohtelun jatkumisen, ovat työturvallisuusmääräysten vastaisia ja siten em. lainkohdan mukaan rangaistavia.

On todella järkyttävää, että työsuojeluviranomainen on noin mielivaltaisesti soveltanut lainsäädäntöä käytännössä nykyisen työturvallisuuslain voimaantulosta 1.1.2003 lähtien, eli pian kymmenen vuotta. Toisaalta on myönteistä, että työsuojeluviranomainen nyt rehellisesti myöntää, miten lakeja on sovellettu. Surullista kuitenkin on, ettei menettelyssä nähdä mitään lainvastaista.

 

Edellä mainitussa kirjeessään työsuojeluviranomainen toteaa myös, että ”Työsopimuslain (55/2001) 2 luvun 2 §:n 3 momentin mukaan työnantajan on kohdeltava työntekijöitään tasapuolisesti, ellei siitä poikkeaminen ole työntekijän tehtävät ja asema huomioon ottaen perusteltua. Kyseinen lainkohta ei kuitenkaan ole sanktioitu, eikä työsuojeluviranomaisella näin ollen ole sen suhteen minkäänlaisia toimeenpanovaltuuksia. Eriarvoisesta kohtelusta ei voi tehdä rikosilmoitusta, koska se ei ole rangaistavaksi säädetty.” Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 12 §:n 3 momentissa on em. työsopimuslain säännöstä vastaava säännös.

Miten ihmeessä tuollainen tulkinta noista säännöksistä voi olla mahdollista? Eivätkö he ole edes lukeneet lain esitöitä? Tuo on täydellistä mielivaltaa, sillä työsopimuslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 157/2000 vp) yksityiskohtaisissa 2 luvun 2 §:n 3 momentin perusteluissa todetaan muun ohella, että ” Syrjintäkieltoa täydentäisi myös pykälän 3 momentin säännös työnantajan velvollisuudesta kohdella työntekijöitä muutoinkin tasapuolisesti. Tasapuolisen kohtelun vaatimuksesta voisi poiketa ainoastaan, jos siihen on hyväksyttävä syy.” Siis tuo 3 momentti täydentää saman pykälän 1 momentissa tarkoitettua syrjinnän kieltoa ja työsuojeluviranomainen on sitä mieltä, että ”Eriarvoisesta kohtelusta ei voi tehdä rikosilmoitusta, koska se ei ole rangaistavaksi säädetty.”

Nykyisen käytännön mukaan jos tarkastaja tulee johtopäätökseen, että työnantaja on laiminlyönyt työturvallisuusmääräyksiä tarkastaja antaa työnantajalle toimintaohjeen. Jos työnantaja ei reagoi, tarkastaja antaa kehotuksen. Joissain tapauksissa tarkastaja voi antaa suoraan kehotuksen. Jos työnantaja ei noudata kehotusta määräajassa tarkastaja siirtää asian työsuojeluviranomaisen ratkaistavaksi. Siis käytännössä tarkastaja antaa työnantajalle kaksi mahdollisuutta saada armahdus rikoslain 47 luvun mukaan rangaistavaksi säädetystä teosta, jos työnantaja lupaa ryhtyä noudattamaan lakeja. Työsuojelutarkastajat käyttävät siten ylintä toimivaltaa koko Suomessa. Kenelläkään ei lain mukaan ole tuollaista armahdusvaltaa, ei ainakaan tarkastajilla.

 

Ja jotta työpaikoillaan epäasiallisesti ja syrjivästi kohdeltujen nöyryyttäminen olisi täydellistä, eivät poliisit tutki työpaikkahäirityn tekemiä tutkintapyyntöjä, jos työsuojeluviranomainen ei ole tehnyt asiasta ilmoitusta poliisille esitutkintaa varten.

Kysymys ei ole vähäisestä asiasta, sillä työterveyslaitoksen tutkimusten mukaan 140 000 suomalaista kokee olevansa työpaikkakiusaamisen kohteena. Joka vuosi jää noin 8000 suomalaista työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveyden häiriöiden vuoksi. Eri lähteiden tietoja yhdistelemällä on pääteltävissä, että tuossa 8000 joukossa on noin 2500 ihmistä, joilla työkyvyttömyys on johtunut epäasiallisesta kohtelusta ja/tai syrjinnästä. Siis joka työpäivä kirjoitetaan 10 uutta työkyvyttömyyseläkettä työpaikkahäirinnän uhreille. Useimmiten syynä ovat masennus ja stressihäiriöt, jotka Kelan mukaan ovat mielenterveyden häiriöitä.

1.9.1995 voimaan tulleesta rikoslain uudistuksesta lähtien myös tahallinen (rikosoikeudellinen tahallisuus) mielenterveyden häiriön aiheuttaminen on rinnastettu perinteiseen pahoinpitelyyn. Tuottamuksellisena se on vammantuottamus, edellyttäen, että sairaus ei ole vähäinen.

Työkykynsä menettäneen kohdalla kysymys voi olla myös törkeistä tekomuodoista. Siis jokainen noista 2500:sta/vuosi on joko pahoinpitelyn tai vammantuottamuksen uhri. Nykyisen rikoslain 21 luvun voimaan tulon jälkeen työkyvyttömyyseläkkeitä on kirjoitettu epäasiallisen kohtelun ja työsyrjinnän uhreille yli 40 000. Kuitenkaan kukaan heistä ei ole saanut korvausta henkilövahingosta, ansion menetyksestä tai kärsimyksestä, eikä mistään muustakaan. Eikä kukaan noihin rikoksiin syyllistyneistä ole joutunut edes rikostutkinnan kohteeksi.

Miten tuollainen voi olla mahdollista ”oikeusvaltio” Suomessa?

 

Ongelman ratkaisu edellyttää vain sitä, että työsuojeluviranomainen ryhtyy noudattamaan lainsäädäntöä. Sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosaston johdon tarvitsisi lähettää aluksi vain yksi paimenkirje alueellisille työsuojeluviranomaisille, niin jo seuraavana päivänä olisi mahdollista noudattaa menettelyä sääteleviä lakeja ja yksittäisiä säännöksiä.

Valvontalain 3.2 §:n mukaan ”Työsuojeluviranomaisen valvontatoimintaan sovelletaan hallintolakia (434/2003), kielilakia (423/2003), saamen kielilakia (1086/2003) ja lakia viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999), jollei jäljempänä toisin säädetä”. Valvontalaissa ei ole säännöstä hallintoasian käsittelystä, joten noissa asioissa työsuojeluviranomaisen on noudatettava hallintolakia ja annettava päätös hallintolain nojalla. Eli työsuojeluviranomaisen on opittava erottamaan oikeuksia ja velvollisuuksia koskevat hallintoasiat työpaikoille tehtävällä tarkastuksella ja siitä annettavalla tarkastuskertomuksella ratkaistavista asioista. Jos hallintoasian ratkaiseminen edellyttää tarkastusta työpaikalla, se tapahtuu hallintolain 39 §:n nojalla ja silloin tarkastuksen tekijänä ei ole valvontalain tarkoittama tarkastaja, vaan hallintoasian valmistelija tai esittelijä.

Pitemmällä tähtäimellä ainakin työsyrjintää koskevien säännösten toteutumisen valvonta pitäisi ottaa kokonaan pois työsuojeluviranomaiselta. Se, onko olemassa todennäköisiä perusteita epäillä, että on tehty rikoslain 47 luvussa rangaistavaksi säädetty teko (valvontalain 50.1 §), edellyttää käytännössä aina rikosoikeudellisen näytön arviointia, joka ei ylimpien laillisuusvalvojien mukaan kuulu edes rikostutkintaa johtavalle poliisille, vaan syyttäjälle. Ei se voi silloin kuulua työsuojeluviranomaisellekaan saati tarkastajalle, jota ei valvontalain esitöiden mukaan pidetä työsuojeluviranomaisena.

Tietenkin henkilöstöä pitäisi kouluttaa lakiasioissa, mutta kaikkein kiireellisin asia on, että työsuojeluviranomainen ryhtyy antamaan hallintoasioissa perusteltuja päätöksiä, joista voi valittaa. Tarkastajilla ei yleensä ole ollut minkäänlaista käsitystä ratkaisun perustelemisesta ja sen tärkeydestä. Lähes aina perusteluihin kuuluu sanonta ”näkemykseni mukaan”, mutta ei ole perusteltu mihin tuo näkemys tukeutuu.

 

Me allekirjoittaneet, työpaikoillamme epäasiallisesti ja syrjivästi kohdellut tai muuten tuollaista kohtelua vastustavat vaadimme, että työsuojeluviranomaisen toimintaan puututaan pikaisesti.

 

Veijo Turunen, rakennusmestari, Kontiolahti

Tiina Keskimäki, KTM (Hanken), Vantaa

Raija Virta, KTM, JHTT, yritystutkija, Vantaa

Johanna Maula, valt.tri, Helsinki

Sari Suomela, laatoittaja, Mikkeli

Marja-Leena Raatelehto, erikoislääkäri, Rovaniemi

Erkki Aro, virastomestari, Seinäjoki

Leena K. Tuomi, erikoislaboratoriohoitaja, Helsinki

Kristiina Takala, KTM, Mustasaari

Jukka-Pekka Kokko, lähihoitaja, Tampere

Jyrki Hakkarainen, varatuomari, Salo

Katrin Ringeveld, kirjankääntäjä

Anne-Marie Vartti, TtM, sosiaaliohjaaja

Anneli Rinta-Hoiska, toimistonhoitaja, Kurikka
Harri Ahonen, Linja-autonkuljettaja, Ruokolahti
Sirpa Herronen, Myyntikonsulentti, Laukaa
Ari Ismälä, Muusikko dir.mus, Kotka
Asko Kervinen, ex-museomestari, Hamina
05.11.2023PerusÄijät ry:n syyskokous 5.11.2022 Kyyjärvellä - henkilövalinnat
21.10.2023PerusÄijät ry:n sääntömääräinen syyskokous 5.11.2023 klo 13
15.07.2023PerusÄijät ry:n kevätkokous 23.7.2023 klo 13
29.12.2022Lehdistötiedote 28.12.2022: Jukka Jalosesta Vuoden Äijä 2022
12.11.2022PerusÄijät ry syyskokous Oripäässä 12.11.2022
22.10.2022 22.00PerusÄijät ry:n sääntömääräinen syyskokous 12.11.2022 Oripään kunnantalolla
16.07.2022PerusÄijät ry:n puheenjohtajaksi Sami Behm Lappeenrannasta
14.07.2022PerusÄijät Porin SuomiAreena -tapahtumassa 14.7.2022
27.06.2022PerusÄijät ry ylimääräinen jäsenkokous 16.7.2022
21.04.2022PerusÄijät ry:n kevätkokous 7.5.2022 klo 14
22.11.2021PerusÄijät ry syyskokous Mikkelissä 21.11.2021
01.11.2021Lehdistötiedote 1.11.2021: Juha Miedosta Vuoden Äijä 2021
20.05.2021PerusÄijien sääntömääräinen kevätkokous 20.6.2021
01.04.2021Romanien kansallispäivän liputuksesta
23.11.2020Syyskokouksen päätöksiä 22.11.2020
24.10.2020Lehdistötiedote 23.10.2020: Ensimmäinen Tamperelainen Vuoden Äijä
30.11.2019Syyskokouksen päätöksiä
23.11.2018Yhdistyksen syyskokous
18.06.2018Miesjärjestöjen keskusliiton tiedote
20.05.2018Kevätkokouksen julkilausuma: Käytännön tasa-arvossa on suuria puutteita
02.12.2017Julkilausuma 2.12.2017
30.11.2017MJKL:n uutisia
27.08.2017Karhumies Sulo Karjalainen on vuoden Äijä
20.05.2017PerusÄijien presidenttiehdokas on Laura Huhtasaari
29.01.2017PerusÄijien seminaari 30.3.2017 Helsinki
05.12.2016Syyskokous ja uusi hallitus 2017
05.11.2016Jyrki Lohen tasa-arvokirjoitus
10.10.2016Perusäijien syyskokous 3.12.2016
10.10.2016SÄÄNTÖUUDISTUS
10.06.2016Helsinki - Espoo - Vantaa - Uusimaa äijien ponsiparlamentti
10.03.2016VAIN NAISJÄRJESTÖT VOIVAT SAADA VALTIONAPUA
18.01.2016Poliittiset mies- ja tasa-arvojärjestöt edellä kävijöinä
15.11.2015Pariisin terrori-iskut
18.08.2015Vuoden äijä 2015
01.08.2015Perusäijien syyskokous
15.07.2015Perusäijät ja Vihreä miesliike aloittavat yhteistyön.
15.07.2015Perusäijät ja Vihreä miesliike aloittavat yhteistyön.
18.06.2015Perusäijien ohjelma
13.03.2015Puolustusvalmiusseminaari
15.02.2015Nimityksiä
09.02.2015Puolustusvalmiusseminaari
06.01.2015Äijien hallitus järjestäytyi
14.12.2014Kokoustiedote, Perusäijät ry 14.12.2014
01.12.2014Perusäijien pikkujoulut ja Perussuomalaiset torilla Varkaudessa
20.11.2014Perusäijä Suomen miesjärjestöjen keskusliiton hallitukseen
20.11.2014LAPSELLA ON OIKEUS SEKÄ ISÄÄN ETTÄ ÄITIIN
23.09.2014Kokoustiedote 21.9.2014
04.08.2014Kokoustiedote
30.05.2014Kokoustiedote 29.5.2014
26.05.2014Perusäijien tiedote
14.05.2014Äijämainos
24.04.2014Eurovaaliehdokkailla numerot
20.04.2014Kokoustiedote 19.4.2014
19.04.2014Uusia eurovaaliehdokkaita
18.03.2014Perusäijien Eurovaaliehdokkaat
09.03.2014Vastaus vetoomukseen
02.03.2014Tiedote
02.03.2014Jäsenhakemukset
02.03.2014Kokoustiedote 01.03.2014
06.02.2014Vetoomus
04.02.2014Uusi Blogikirjoitus
13.01.2014Lehdistötiedote
22.11.2013Perusäijät hallituksen järjestäytymiskokous
29.10.2013Syyskokouskertomus 2013
29.10.2013Jäsenkirje 2013/1
17.09.2013Syyskokouksen esityslista
19.08.2013Perusäijät palkitsi Jari Nenosen
05.08.2013Perusäijien syyskokous
04.08.2013Kiintiöihminen
03.04.2013Kevätkokous 4.5.2013
17.02.2013Perusäijien kannanotto
17.02.2013Perusäijät järjestäytyivät
13.12.2012Perusäijät lapsiperheiden puolesta!
13.12.2012Kotisivut avattu